Vielä se jaksaa heilua

Olenko ehkä hieman säälittävä, jos samalla viikolla saan kahdelta opettajalta sähköpostia, jossa käsketään rauhoittumaan ja hengittämään syvään? Mutku stressaa. Eikä tähän ole laskettu mukaan niitä kaikkia ei-sähköisiä päähäntaputuskontakteja. Marssin muuten sivuainetiedekuntaani (usean laitosyhteydenoton jälkeen) kysymään, mikä juttu se semmoinen on että yhtäkkiä minulta vaaditaan takautuvasti kolmea ylimääräistä opintopistettä. (No ei niitä lopulta vaadittukaan.) Kävi ilmi, että juttelin samaisen ihmisen kanssa, joka oli kerran vastaanottanut raivoisan palautteeni laitoksen perseilystä. Minä olisin voinut vaikka vannoa, että panin sähköpostiosoitteeni (lopulta) siihen nettilomakeeseen, mutta koskaan se ei ollut tullut perille. Siellä ne olivat ihmiset väännelleet käsiään, kun eivät voineet vastata minulle. Kyllä muuten alkoi kälviä. Myös alkoi hieman hävettää, mutta kovetin itseni ja ajattelin, että en nyt hemmetissä ala neiteillä ja pyydellä anteeksi oikeutettua suuttumusta, kun minua on kohdeltu huonosti.

Opiskelu, siis pelkkä opiskelu ilman ansiotyötä, vaikka sitä onkin opintopisteissä surkean vähän ja ne arvosanatkin taitavat jäädä aika huteriksi, vie tällä hetkellä niin suuren osan energiastani, etten aina ehdi edes ajatella ruokaa (vaikka kyllä sitäkin). Paastoni on tänään puolessavälissä. Pääsiäinen, mikset jo tule? Ajoitin nimittäin tämän sillä tavalla, että vaikka oikeasti saisin aikaiseksi paastota koko sen kymmenen päivää, pääsen silti vielä ilakoimaan äidin pääsiäisherkkujen ääreen. Tosin luulen että viimeiset pari päivää saatan jo porrastaa syömisen aloittamista paastojuoman litkinnän ohella niin, ettei sikakallis vaahtera-palmusiirappini lopu kesken. Mieleni ei varsinaisesti tee appelsiineja, mutta niillähän se syöminen on aloitettava. (Huom. herkkuvinkki vegaaneille: jos se oli niin että ne Mignon-munat on vegaanisia mutta kuori ei, niin nythän niitä saa siis konvehteina pahvirasiassakin. Maksaahan ne tietysti ihan kamalasti. Munanmuotoisia ne eivät ole, mutta haitanneeko tuo.)

Huomenna tulee muuten täyteen viisi vuotta enam-vähem suloista yhteiseloa, minkä kunniaksi lahjomme toisiamme Akateemisessa kirjakaupassa tänään. Minä saan Tulvan, T:n lahjaa emme vielä tiedä.

Palaan takaisin luentopäiväkirjan ääreen. Tänä aamuna olen tehnyt jo melkein kaksi viidestä.