lauantai 13. elokuuta 2011

Vihaan sinua, tupakoitsija

Paha tupakoitsija,

minua ei kiinnosta tippaakaan, kuinka vaikeaa sinun on päästä eroon puberteettisesta paheestasi. Minulle on aivan sama, riudutko hengiltä syövän kourissa vai tukehdutko omaan limaasi keuhkoahtaumataudissa. Sinun vuoksesi hakatut sademetsätkin kiinnostavat minua tänään melko vähän, sillä minä olen juuri kävellyt omalla kerrostalopihallani.

Mutta miten sinä, senkin ihmisen puolikas, kehtaat kuvitellakaan olevasi oikeutettu heittelemään 15 vuodessa maatuvia, mutta jo paljon aikaisemmin ruohonleikkureiden ja lumiaurojen kynsissä silpuksi hajoavia ja leviäviä, myrkyillä kyllästettyjä vastenmielisiä tupakanjätteitäsi yhteiseen maahamme? Heitteletkö niitä kotona lattialle, syötätkö lapsillesi, käsketkö koirasi noutaa ja palkitset sen henkosilla, tiputteletko tuhkaa akvaarioosi ja katsot kalojesi kuolevan?  Miksi helvetissä sitten tulet imeksimään tuota haisevaa tuttiasi ihmisten ilmoille, pirulauta vielä leikkikentälle, ja tyynesti viskaat sen sirolla ranneliikkeellä maahan? 

Ne ajat ovat kuule olleet ja menneet, kun tupakoinnissa oli vielä jotain hohtoa, sanoivat kehitysmaiden naisiin "panostavat" tupakkayhtiöt mitä hyvänsä. Joskus sitä ihmiset käyttivät tupakkatakkeja ja imukkeita, ja ennen kaikkea tuhkakuppeja, ja totuus tupakasta oli tuskin kenenkään tiedossa. Nykyään sinä vietät laatuaikaa tupakka-askisi kanssa parvekkeella kuvitellen, ettet näytä säälittävältä orjalta, joka on ollut teininä sen kaikkein typerimmän lauman vietävissä ja josta on sittemmin tullut aikuinen, joka vielä jaksaa toivoa vaikuttavansa nuorelta kapinalliselta. Oikeasti sinä, tupakoitsija, näytät missä ja milloin tahansa baarista kadulle polttamaan häädetyltä tulevalta spurgulta. Jos lapsesi ovat riittävän terveitä arvioimaan sinua, mieti mitä he mahtavat ajatella. Jos eivät, mieti vielä vähän lisää.

Tupakantumppi on maailman yleisin roska. Niitä heitellään maahan enemmän kuin mitään muuta. Niitä heittelevät jostain syystä nekin, jotka eivät heittele muita roskia, mutta ennen kaikkea niitä heittelevät tyypit, joiden normaali päivä kuluu pahviin puettujen kaljatölkkien ja kaikkein epäterveellisimmän ruoan parissa -- jos joskus olet kerännyt roskia (tai äh, antaa olla) tiedät, että juuri tuollaisen elämäntavan jälkiä näkyy maassa.  Tupakantumppi ei kuitenkaan ole vain roska: se on ongelmajäte, joka, vaikka ei jostain syystä päätyisikään lasten tai eläinten suuhun, myrkyttää ympäristön, esimerkiksi pohjavedet. Me -- mekin -- juomme sitä vettä.

Sen vuoksi minä olen joka päivä viimeisen viikon aikana kerännyt omalta kotipihaltani tunnin-pari roskia, pääosin tupakantumppeja. Lapseni on auttanut minua siinä, joskin hän on kerännyt lähinnä lehtiä ja kaarnanpalasia ja tuonut ne hyväntahtoisesti minulle yhteiseen roskapussiimme. Toistaiseksi voin melko huolettomin mielin antaa yksivuotiaani kuljeskella läpikäymilläni alueilla, mutta yhtään sen kauemmas en voi häntä päästää kulkematta koko ajan askelen verran hänen takanaan. Hän nimittäin pitää tupakantumppeja erittäin kiehtovina ja tahtoo yksivuotiaiden tapaan laittaa ne suuhunsa. Joka päivä löydän samoilta alueilta uusia roskia, jälleen pääosin tupakantumppeja.

Olen kuullut tupakoitsijoista, jotka eivät heitä tumppeja maahan, mutten ole koskaan nähnyt. Haluan sanoa sinulle, tupakoitsija: inhoan ja halveksin sinua äärettömästi.

Sarjassa seuraavaksi käsitellään alkoholia ja pullonsirpaleita.