maanantai 7. elokuuta 2017

Antaa sen muuttua

Saanko minä hetken kirjoitusrauhan? Saanhan minä hetken kirjoitusrauhan. Olen ravinnut itseäni henkisesti ja saanut jokapäiväiseen elämään tarpeeksi tukijoukkoja, ja yhtäkkiä onkin aikaa ja voimia tehdä kaikenlaista hauskaa ja uutta, vaikka pientäkin.

Sitten kun on reipas ja tottunut ihan suvereenisti kokeilemaan asioita ja saanut mielen vetreäksi, uusia ajatuksia alkaa nousta sanojen tavoitettaviin. On aika siivilöidä ajatushiekasta painavimpia mötiköitä, joilla, öö, rakent- no ihansama.

Joten nyt minulla on suunnitelmia. Nautin siis parhaimpiin kuuluvasta inhimillisestä tunteesta, odottamisen ilosta.

Lyhyen aikavälin suunnitelmat:

- Käydä pikku t:n kanssa uimassa välillä sillee äiti-poikatoiminnasti. Uskaltauduin maauimalassa kolmen metrin hyppylaudallekin hänen perässään. Tyttöjä ei sillä laudalla paljoa näkynyt. Piti näyttää feminististä naisenmallia 11-vuotiaille, että ei tähän palleja kuulkaas tarvita, sormet vain, jotka pitävät nenästä kiinni (ks. pitkän aikavälin suunnitelmat)!

- Opetella käyttämään irtopuuteria. (Tulin ostaneeksi semmoisen. Sekä huulipunan ja roikkuvat korvikset. Mistään näistä ei ole oikeastaan kokemusta ainakaan aikuisiältä. Mutta ajelin übermahtavan kymmenen millin siilitukan, joten jostain niitä naisellisuuspisteitä on kerättävä haluan kerätä.)

- Jatkaa omaksumaani tapaa kirjoittaa päiväkirjaa vierailla kielillä. Englanti ja ranska kokeiltu tähän mennessä, ja jälkimmäinen oli aivan järjettömän työlästä. Ais, ais, ait, ions, iez, aientpä hyvinnii, mutta mitähän noilla päätteillä piti oikeastaan tehdä? Ruusut ja tohvelit aalloilla my ass.

- Hankkia lisää kirjainlyhenteitä, joilla itseään kutsua.

- Alkaa taas piirtää kehnoa mutta rakasta sarjistani.

Pitkän aikavälin suunnitelmat:

- Hankkiutua uimahyppykurssille ja opetella hyppäämään pää edellä elegantisti.

- Perustaa, tai edes etsiä, epäkaupallinen, turvallinen, päihteetön, vegaaninen ja intersektionaalisesti feministinen oleskelutila, jossa pitää kirjallista salonkia ja teeiltoja, esitelmiä, kirppareita, työpajoja tällaisille lupaaville teineille ja itselleen! Turussa on Kirjakahvila, mitä meillä on! Ei just mitään, jollei itse tätäkin hoida vastahakoisten oravanpyöräilijöiden nihkeilystä huolimatta! Been there nimittäin ja vieläkin hiukan vituttaa.

- Etsiä keskustelukaveri, jonka kanssa verestää fuksivuoteen jäänyttä kielitaitoa. Olisi hauskaa hengailla vaikka jonkun natiiviranskanpuhujan kanssa ja treenailla yhdessä suomea ja ranskaa ja englantia. (Tuntemattoman. En todellakaan kaipaa mitään enkuntunti-flashbackeja, kiitos vain.)

- Opetella ohjelmoimaan. Minulla on nörtin ulkonäkö, joten kai pitäisi lunastaa ne odotuksetkin jollain lailla sitten saatana. Kelpaako, että pyörin Assemblyillä kolme varttia? (Ahdistuin pikkukaupungin kulutukseen vertautuvan sähkömäärän tuhlaamisesta leikkimiseen ja lähin meneen.)

- Opetella tekemään puusta asioita. Vaikka lusikoita. Haaveilen itse tehdyistä tosi kauniista ja ergonomisista puulusikoista, jotka vanhenevat ja värjääntyvät hitaasti ja kauniisti

- Kuvata suklaa-arvioita nettiin. Tiedätte ne tyypit, jotka ryystävät tyyristä teetä kameran edessä (ja kun sanon ryystävät, tarkoitan sitä)? Ja ne, jotka kuvaavat omia käsiään avaamassa uuden lautapelin pakettia ja esittelevät ulos kaivamiaan ukkeleita? Minä voisin kuvata suklaata: "Tällä raakasuklaamerkillä on todella tasokasta tää kansitaide. Miinusta tulee kyllä roimasti muovikalvosta tässä välissä, tai no onhan tää tietty biohajoavaa muovia, mutta kyllä mä vahvaa hyvälaatuista foliota preferoisin ehdottomasti. Ohhoh, nyt kun käännän levyn ympäri niin täähän on aivan poikkeuksellinen tää paisley-kuvio. Raaskiiko tätä murtaakaan? Aijai, värivirhe, lämpötilavaihteluille on näköjään altistunut." (Huulipunan käyttö on varmaan plussaa maisteluosuudessa. "Jos puet oikeanlaiset vaatteet niin ihmiset vois ihan maksaa niistä videoista", kuului ensimmäinen ateljeekommentti kun maalailin ideaani. Oikeanlaiset vaatteet?)