perjantai 11. maaliskuuta 2011

Sataa sammakoita

Pikku t täytti eilen yhden vuoden. Työnpäiväni jälkeen meillä oli pienet juhlat: 3 isovanhempaa, kaksi kolmesta kummista, yksi naapuri-kaveri, jonka vain olisi ollut synti antaa olla solussaan ilman kakkua sadan metrin päässä. Iso T oli siivonnut kotona ja leiponut kaksi isoa täytekakkua, joista toinen oli täyttämisvaiheessa (onneksi vain silloin) tuntuneen erittäin omalaatuisen arominsa vuoksi saanut lempinimen Pippelikakku ja jotka aivan jättivät varjoonsa minun maustekakkuni ja pizzani. Olin löytänyt aamulla jostain kolme ilmapalloa, jotka olivatkin puhallettuina tullessani kotiin - ne piti vain kiinnittää naruun ja ripustaa tiski- ...tarkoitan lahjapöydän yläpuolelle. Keräsimme vielä saapuneet kortit samaan paikkaan, katoimme pöydän ("astiat sopii ottaa itse kaapista, niin saatte sellaiset kuin haluatte"), siivosimme lapsen kylläiseksi ja puhtaaksi, ja vieraat voivat tulla.
 
Juhlat olivat hyvin onnistuneet. Päivänsankari oli kohtalaisen hyvällä tuulella ja esitteli kaikille oppimansa uuden taidon: kyllähän nyt jokainen vauvakin osaa pudistaa päätä vastavuoroisesti ja mallin mukaan, mutta pikku t on vihdoin oppinut myös nyökyttämään. Se kyllä tapahtuu vielä polvista, mutta siitä on lyhyt (hyvin lyhyt) matka päähän! Kunnioittakaa niiaavaa nuorta henkilöä! Kyllä se on kaunis näky, kun isot ihmiset rivissä kilpaa pudistelevat ja nyökyttelevät yhdeksänkiloisen kaljupään takia.

Kaljupää sai runsaasti lisää uskottavuutta myös lahjaksi saamistaan mustista laseista. Olin kuvitellut vauvojen aurinkolasien olevan järjestään kirjavia ja kummallisia, mutta nämä ovat aivan aikuisten tyyliä (joustavilla sangoilla ja säädettävällä kuminauhalla tosin), sellaiset, jotka isälläni oli 90-luvulla. Asialliset. Jostain syystä melkein kaikissa muissa lahjoissa toistui sammakkoteema (samalla tavalla oudosti kuin häissämme lintuteema) - jokainen oli vain keksinyt sammakoiden sopivan mahdottoman kivasti yksivuotiaiden lahjoihin (ja se on totta: sammakot ovat viattomia, herttaisia, hymyileviä vihreitä pomppijoita, joita vastaan kenelläkään ei voi olla mitään). Sammakkobodyja (kirpparilta, hyvä anoppi!), sammakkokortti, sammakkosukat, jopa hienossa kurkistuskirjassa oli sammakko. 

Aurinkolasien lisäksi toivelahjaksi t sai uuden, vielä varsin ison vaipan. Minä ostin hänelle (itselleni) kotimatkalta keltaisen, puisen kilpa-auton, joka oli heti hyvä ystävä isäni äidin mukana lähettämän keltaisen pienen muovikuormurin kanssa. Lapsella oli vielä siniset (myös lahja)vaatteet päällään, kyllä nyt on sukupuoleen sosiaalistaminen hoidettu taas ainakin kesään asti. Paras lahja t:n itsensä mielestä taisi olla kummien muumikortti, jota hän söi onnellisena, onnellisempana kuin kakkuja myöhemmin.

Sukulaiset lähtivät puolitoista tuntia juhlien alusta ("sanotteko te oikeasti teidän vanhempia sukulaisiksi?" ihmettelivät perheettömät ystävämme), kaverit jäivät juomaan teetä pidemmäksi aikaa. 

Olen hyvin tyytyväinen, että pikku t sattuu viettämään syntymäpäiväänsä keväällä ja nimipäiväänsäkin eri vuodenaikaan kuin T ja minä. Meillä on tilaisuuksia juhlia lisää. Muutenkin juhlat kannattaa (niksi-Pirkka) järjestää sillä tavalla, että antaa aamulla ohjeet puolisolle ja lähtee sitten töihin - illalla voi palata valmiiseen juhlahuoneistoon, nykäistä juhlamekon päälleen ja alkaa juhlatoimiin.