tiistai 22. tammikuuta 2013

Mistä näitä sikiää eli päiväni internetissä

Maailma on paskapäitä täynnä. 

Kaikenlaisia idiootteja sitä vapaana kulkeekin. 

Anteeksi, mutta en vain voi ymmärtää kuinka itsekkäitä jotkut ihmiset voivat olla. Tai siis kukin taaplaa tyylillään, mutta henkkoht ei vaan voi käsittää. Et siis itsehän en ikinä.

Mistä näitä hulluja oikein tulee? 

Älä kuuntele tuollaisia anonyymejä länkyttäjiä. 

Anna kusipäiden puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Älä välitä toisten ilkeyksistä.

Ja muita viehättäviä ja rakentavia tapoja sanoa, että en siis edes halua ymmärtää tai kuunnella toisia ja kieltäydyn vieläpä tunnustamasta, että tunteitani (tai muiden) on loukattu. Lisäksi haluan kertoa, että pidän itseäni tosi suvaitsevana ja kivana ihmisenä ja olen hyvien puolella enkä koskaan, koskaan sortuisi itse puhumaan toisista rumasti.

(Ja kaikki uskoo. Onko keskustelu aina ollut tällaista vai vain nettiaikana?)

torstai 3. tammikuuta 2013

Otsikko tiivistää olennaisen, eli tuota...?

Noin. Olen taas tilanteessa, jossa etsin työtä. Kotiäitiyden syvin olemus ehti unohtua kuukaudessa. Nyt tunnen itseni stressaantuneeksi työttömäksi, vaikka olen edelleen sekä kotihoidontuella että opintotuella. Olenkin haeskellut paria projektityöntekijän paikkaa ja kirjoittanut tosi hyviä hakemuksia. Keksin kertoa niissä myös sen, mitä erityisen hyvin hakemaani tehtävään valmentavia kursseja (selkokieli, sukupuoli ja kansalaisuus, ympäristöpolitiikan perusteet, tehokas tekstintyöstäminen ja mitä milloinkin) olen käynyt, ja olen ylpeä siitä. Kuinkahan montaa työpaikkaa ihmiset normaalisti hakevat ennen kuin tärppää? Kymmentä? Puoltatoista tuhatta? Mulla on kolme hakemusta sisällä...

Graduni on esitarkastuksessa ja elättelen toiveita, ettei suuria muutoksia enää tule (mieluiten sillee "joo tämä on kuule valmista tekstiä, eikun printtaat ja tuot tänne, tai äsh, me printataan kyllä, juo sinä siellä vaan poskettoman hintaista reilun kaupan pussisuklaacappuccinoa, joka on pakattu kaksi kertaa tarvittavaa suurempaan pahvilaatikkoon"). Pari viikkoa joutunen vielä odottamaan. Tavoitteeni taitaa tällä hetkellä olla cumu.

Juuri nyt kaikki tuntuu niin helpolta, sillä syön juustosarvia, jotka eivät petä koskaan, vaikka itse mokaisi leipomisen kuinka. Niissä ei mene numlock vahingossa päälle saati jumiin, joka lähtee vain sammuttamalla ja uudestaan käynnistämällä, vaikka suolaa menikin cheddarin mukana aika reilusti. Juustosarvet eivät vänise ja nipistele leipojansa poskipäitä pikku kynsillään. Juustosarvet eivät herjaa "tunnistamaton vastaanottaja" -viesteillä. Ne eivät sähise toisilleen liukkaalla jalkakäytävällä.

Olin oikeastaan sanomassa, että meille tulee taas uusi pesukone takuuvaihtona, tai siis sohin Nordean kirjeellä magneettikirjaimia pakastimen alta, tai siis After Eightit sopivat hyvin valkoisen teen kaveriksi. Tai siis ajattelen Atlas Saarikoskea ja Rainbow Dashia välillä mielleyhtymänomaisesti samaan aikaan.