keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Rehellisyydestä

Olen jo pitkään ihmetellyt, millaista olisi olla täysin rehellinen. Onnistuisiko se? Tai siis onnistuisi, mutta ilman eettisiä ja sosiaalisia ongelmia? Siis: voiko yksilö olla aina rehellinen ja välttyä silti katastrofeilta?

Ajattelin tätä ääneen kerran, ja huomasin rehellisyyden tarkoittavan eri asioita eri ihmisille. Sain nimittäin oletuksia ja paheksuntaa vastaani ja olin ihmeissäni. Ei minulla käynyt mielessäkään, että rehellisyys olisi negatiivinen ilmiö. (Neurotyypilliset, mikä teitä vaivaa?) Ihan kuin eettisyyttä ja kovasti treenattua empatiaa ei ilman muuta pitäisi liittää mukaan totuuteen ja ylipäänsä ihmisenä toimimiseen! Ihan kuin diplomaattisuus olisi automaattisesti valheellista. Ihan kuin rehellisyys tarkoittaisi ilkeyttä! Kuka tällaisesta uuskielestä on vastuussa, kun kiltteyskin tarkoittaa kuulemma nykyään samaa kuin passiivis-aggressiivinen vastuunpakoilu ja kaunan hautominen!

Jos joku haluaa keskustella karseasta kampauksestaan, on ihan yhtä rehellistä sanoa vaikka "huomasinkin heti että sulla on uusi tukka, joo-o, vaihtelu se aina virkistää, missäs teetit?" kuin "että te jotkut jaksatte sen muodin kanssa, et kai maksanut tuosta". 

Totuus on joka tapauksessa enemmän kuin puheeseen mahtuu. Alan uskoa siihen, että näkökulmansa voi rajata ja epämiellyttävät asiat muotoilla vastaanottajalle oikein, asiapitoisesti ja totuutta venyttämättä. Enää pitäisi vain keksiä, miten. Jos muotoilee liian kauan, hiljaisuus puhuu puolestaan (sillä ikävällä tavalla). Jos taas vastaus on aina valmiina, sekin on vähän epäilyttävää eikä kuulosta enää todelta.

Opettelen myös yksityisyyteni säilyttämistä. Olen luullut rehellisyyden tarkoittavan sitä, että salaisuuksia tai yksityisasioita ei voi olla, ja pakko on myöntää jos udellaan (ja sitten törmätä puheisiinsa vuosia ja vuosia jälkeenpäin). Mutta on rehellistä myös kieltäytyä sanomasta, vetää rajansa. "Tämä on mun/meidän/sen-ja-sen yksityisasia, enkä halua puhua siitä ulkopuolisille."

Haluaisin olla vanhana sellainen viisas guru, joka ei koskaan valehtele, mutta on silti tarpeeksi taitava sosiaalisesti ollakseen haluttua seuraa. (Miksi näen mielessäni Yodan, jolla on mun silmälasit?)