tiistai 14. huhtikuuta 2009

Keltaiset vaatteet elämässäni

Vietin päästäisen kotipuolessa, jonne tuli käymään myös ukki. Huvikseni kierrätin häntä, T:a ja isiä kauppakeskuksessa (jossa en tosin osannut itsekään oikein liikkua, kun se on pantu uusiksi kotoa lähtöni jälkeen) eläinkaupoissa, punnitsejasäästässä, Tiimarissa, lelukaupassa ja vielä Arnoldsilla. Oli hupaisaa katsoa ukin ilmeitä. Hänen kotikylässään ei siis ole edes pankkiautomaattia... Muun ajan söin suklaata riippuvuutta aiheuttavia määriä ja iloitsin.

Juuri nyt kyllä tunnen kuinka paranoia hiipii. Olen kuitenkin naimisissa Jeesuksen kanssa, joten
siltä suunnalta on turha odottaa ymmärrystä keskusteltaessa aiheesta "kuinka kieroja ihmiset voivat oikeasti olla". Tyydyn siis syyttämään itseäni ja menemään aikani kuluksi tenttiin. (Haluan ilmoittaa, että olen oppinut ne formanttijutut.)

Ei kommentteja: