Katsoin tänään ja eilen viimeiset jaksot Forsytein tarusta sen sijaan, että olisin esimerkiksi kirjoittanut esseitäni, kun kerrankin olisi ollut aikaa vaikka kuinka. Seuraaville kolmelle päivälle olen tainnut sopia tapaamisia, mutta kun...
Jos olisin viisi vuotta nuorempi, tämä olisi minusta aivan käsittämättömän ihana. (Onhan se vähän poika.) Näköjään päässäni on pehmeä kohta jättimäisten, järisyttävän traagisten, vuosikymmeniä kestävien sukudraamojen kohdalla. Vai miten niiden Okalintujenkin kanssa kävi? Aika usein on kyllä pakko pysäyttää ja 1. muistella kuka on kenenkin serkku tai lapsi (koska kaikki näyttävät niin kauniilta ja samalta ja sitäpaitsi sillä sisäsiittoisuudellakin voi olla osuutensa asiassa) 2. esittää ääneen näkemyksiään ihmisten moraalista ja siitä miten niillä on liikaa rahaa ja aikaa vatvoa sydäntensä kulloisiakin muljahduksia (miksei kukaan tee mitään työtä? Miksei kukaan syö ruokaansa loppuun? Miten ne uskaltavat puuhailla kaikenlaista kiellettyä talossa, jossa on kymmeniä muita ja ovet auki?).
Luulen nyt nähneeni riittävän monta ikätoverinsa isäksi meikattua, laihaa ja nuoriäänistä ihmistä näyttelemässä ikääntymistä kävelemällä hitaasti. Vain harvat henkilöt tässä draamassa olivat puhtaasti hyviä, kilttejä ja viattomia, jotka eivät missään vaiheessa olleet pettäneet tai satuttaneet ketään tai palvoneet omia tunteitaan talloen muita. Heistä pidin eniten. Muutama keskeinen henkilö oli minusta pelkästään ärsyttävä. On muuten usein vaikea uskoa että kyse on Elämää Suuremmasta Rakkaudesta, jos osapuolet ovat ylettömän kauniita: ihmekös, kai minäkin nyt tuollaisia kiiltokuvapojuja... katselisin. Toisaalta meidät on viihdeteollisuuden toimesta ehdollistettu uskomaan, että vain kauniit ihmiset ansaitsevat rakkautta, joten rumatkaan näyttelijät eivät tule kysymykseen.
Mutta ai että se onkin ihana. (Harmi etten nyt löytänyt parempaa kuvaa. Pankaa merkille kulmakarvat.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niinpä. Mediaseksikkyys. Mitä lieneekään. Kannattaa muuten sen kivan pojan kohdalla katsoa muutakin, mitä se on ollut filmaamassa. Ei ainakaan pahene... *virn*
Kyllä, aika harva on luonnostaan kokonaan hyvä, edes meidän maailmassamme. Fostyteit olivat mielestäni hyvin realistisia lisättynä sen aikaiset käytösnormit. Pitäähän jonkun olla Taitelija ja siitä tehdä Sarja! Mutta edelleen, hyvää viihdettä. PItäisi taas aloittaa alusta *hengaa viidettä päivää tekemättä mitään*
miss you (tulen pääsiäisen alla viikoksi lahteen, tuletko sinä?)
Joo, luulenpa ilmestyväni sinne joksikin aikaa. Tosin heti tiistaina, jolloin meidän laitoksella on vielä loma, joudun tenttiin istumaan. Sivuaineet...
Lähetä kommentti