keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Päivän saldo: ISKin kopiointia ja vähä litterointia.

Inhoan talvea tässä vaiheessa vuotta. Inhoan myös roudaamista, pitkiä yksinäisiä päiviä ja sitä että tummasta suklaasta tykkääminen on jotenkin coolimpaa kuin maito- (ellipsi ellipsi).


Olen viettänyt koko päivän yksin yliopistolla (paitsi muutamaa satunnaista kohtaamista, joiden kohdalla olen haukkonut happea), koska aamulla piti palauttaa yölainassa olleet painavat kirjat ja illalla oli jumppa. No, olinpa sitten kirjastossa (jossa ennen kymmentä oli jo kuuma ja paksu päiväuni-ilma) lukemassa, kun leukani meni sijoiltaan. Tiesin syödessäni niitä kovia lakuja (karkkipäivä!), että kerjään hankaluuksia. Melko nopeasti kyllä tajusin etten ollut sentään sijoiltani, vaan kunnon krampissa vain. Jätinpä sitten kaikki kamani, tietokoneeni, reppuni, lukemani kirjat jne. kirjaston pöydälle (minnekäs sitten? Olisipa siellä jotain lokeroita, joihin vois kerätä kaikki ei-lainattavat kirjat, joita on lukemassa, kahvitauon ajaksi!) ja piilouduin lähimpään naistenhuoneeseen soittelemaan YTHS:lle. Varasin oikein hammaslääkärinkin, mikä tietenkin raunioitti ajankäyttöni (tiistaina prosemmaesittely, tuli perseessä jne.). Melko pian kuitenkin tunsin krampin hellittävän ja sain taas kitani liikkumaan koko laaja-alaisuudessaan, ja peruin sen hammaslääkärin. En onneksi joutunut kovin kauaa jonottamaan puhelimessa, kun vähän oli epäkodikas olo kaikuvassa vessassa soitella, mutta kun käytävällä olisi kaikunut vielä enemmän enkä mielelläni siksi soittele siellä... Olen nyt loppupäivän yrittänyt olla lonksauttelematta leukaani, vaikka se onkin yksi lempiharrastuksistani. Mielenrauha meni.

Yksinäisyys tekee ihmisen hulluksi käyttämällä salakavalaa asetta, vainoharhaisuutta. Minua ahistaa erityisesti 1. kulkea yksin kilometritolkulla hirveitä tavaramääriä roudaten, 2. syödä yksin lasiseinäisessä pikku luukussa, vaikka siellä muuten olisi miten hyvät bagelit (uusi suosikkini! Miksei kukaan ole kertonut Arskan tarjoavan muutakin kuin donitseja?) ja 3. näyttäytyä yksin julkisella paikalla juuri saunasta tulleena (jostain syystä etenkin jos on paksut talviset ulkovaatteet päällä). Yksin oleva ihminen näyttää aina vähän tyhmemmältä, kömpelömmältä ja rumemmalta kuin seurassa oleva. Etenkin jos sillä on penteleesti roudattavaa, kuten minulla jostain syystä aina on (koska kaikki asiat on hoidettava samalla reissulla kert korvessa ilman autoa haluaa asua perkele!), likainen tukka, kulahtaneet vaatteet ja väsähtänyt olemus.

Joko kerroin, että en jaksaisi aina kulkea painava talvipalttoo päällä, raskaat kengät jalassa, painava reppu selässä, kädessä epäpukeva ja -ergonominen kassi, jossa on märkiä jumppavaatteita, hirveän näköisenä ja niin yksin ettei muista miten puhutaan? Aivan erityisesti minua pännii se, että siinä vaiheessa kun on jo väsynyt ja ulkona on pimeää, pitää vielä aloittaa loputtoman pitkä kotimatka, jossa pitää kävellä tunneleissa ja kurassa.

Minä muutan Pariisiin ydinkeskustaan, rupean jonkun rikkaan rakastajattareksi ja kävelen vain korkokengillä lämmitetyillä kaduilla lyhyitä matkoja! As God is my witness, ikinä en enää astu kuraan perkele!

6 kommenttia:

Inana kirjoitti...

Korkokengillä lämmitetty katu, hö hö.

Sushi kirjoitti...

Toivottavasti hapen haukkominen helpotti! Ne lakut oli ihan hyviä kun niitä imeskeli vähän aikaa. Ei niitten päiväyksen mukaan ainakaan vanhoja ois pitäny olla, ehkä ne on aina noin kovia paitsi ihan tuoreina. En lapsena tykänny just noista lakuista mutta ilmeisesti mulla on nykyään niin aikuinen maku, että nyt tykkäsin. Tummasta suklaastakin tykkään nykyään vähintään yhtä paljon kun maito-, niin sitä mieli muuttuu. :)

Tuomo kirjoitti...

Eiks rakastaja oo ihan käypä sana feminiinisuffikseittakin mitä häh :)

Ei tästä lähimmäisten nöyryyttämisestä tule mitään, tulee vain itselle paha mieli. Taidan mennä nukkumaan.

kuihtuma kirjoitti...

Hei mut KAIKKI suklaahan on hyvää. Tummassa suklaassa vaan on enemmän sitä itse suklaata, joten sitä tarvii syödä vähemmän saman suklaakylläisyyden saavuttaakseen --> säästeliään valinta! Jos taas haluu syödä suklaata ikäänkuin nälkäänsä, niin sit maitosuklaa on paras vaihtoehto.

Arnoldseissa on yleensä inhaa (yksin) istua koska ainakin asematunnelin sellaisessa on tosi kirkas, kuumottava valaistus. Mutta hyää syötävää sieltä saa.

Toivottavasti leukaan ei enää satu ja on muutenkin parempi mieli. Kuullostaa kivuliaalta :(

Inana kirjoitti...

Pyrin yleensä itsekin kuittailemaan kaikille feminiinijohdoksista, mutta rakastajatar on vaan ihan eri asia (kirjoitin ensin "aisa") kuin rakastaja. Edellisellä on rimpsuhelmat ja korkkarit ja kiharat, jälkimmäisellä tiukat housut ja sikspäkki ja hurmaavat kulmakarvat. Minkä sitä mielikuvilleen mahtaa?

Inana kirjoitti...

Mun mielestä yleensa tummasta suklaasta ei tuu kuin vihaiseksi... Vähän kuin jos on sudennälkä ja joutuu syömään jotain toosii pahaa eturuokaa, kyllä se auttaa mutta jostain syystä silti vituttaa.