En malta kirjoittaa kandia vaikka raahasin koneenkin tänne yliopistolle. Olen nimittäin liian innoissani...
Lähtiessäni kirjastosta ennen kahta sanoin vieruskaverille: "Emmä jaksa mitään kandia kirjoittaa, mä menen ostamaan kengät, tai ehkä kahdet." Meillähän oli siis suunnitelmana ostaa sikakalliit ja hyvät maiharit kummallekin, mutta Kenkä-Rale päätti toisin. Löysimme T:lle maiharit ensimmäisestä kaupasta, sivumennen sanoen Kenkä-Marskista, (sille löytäisi sopivat vaikka Saiturinpörssistä), mutta minulle ei oikein. Lisäksi palvelu oli tympeää. Etsiydyimme Töölöntorin tienoilla olevaan (vuoden aikana näköjään muuttaneeseen) Kenkä-Raleen, josta olin ostanut viimeisimmät, ihanat talvikenkäni (joissa ei ole muuta vikaa kuin että ne ovat ruskeat eivätkä mustat) ja muistin saaneeni hyvää palvelua. Kävelimme ovesta sisään, ja välittömästi myyjäsetä tunnisti jalassani olevat kengät ja päätti puolestani, etten halua mitään epämukavia maihareita, koska olen hyvälle tottunut, vaan melkein samanlaiset nilkkurit kuin nämäkin, mutta mustat ja vielä vähän paremmat (ja kalliimmat, tosin vain hiukan toistasataa alennuksessa...). Saman tien hän kipaisi varaston katonrajaan hakemaan talven viimeisen parin (näytillä oli vain kesäkenkiä - miten me voimmekin olla näin pihalla alennusmyyntien ajankohdasta?), jotka sitten vastaansanomattomasti myi minulle. Oikeastaan en halunnutkaan niitä maihareita. Ainakin kaikki kokeilemani olivat epämukavia edellisessä kaupassa. Puhuin tietysti meille vielä kenkälankin kaupan päälle. Sitä ei muuten irronnut edellisessä kaupassa, yritin sielläkin.
En malttanut lähteä, vaan aviomieheni seuratessa avuttomana vierestä
ilmaisin kainon toiveeni löytää vielä lenkkarit, reippaat, hameen kanssa sopivat ja mielellään valkoiset (niiden tilalle, jotka erehdyin ostamaan halvalla viime keväänä ja jotka jo kauan sitten työnsin Sushille). Setä katosi taas varastoon minun katsellessani vähän-liian-tätejä kenkiä (no hei, nahkaiset lenkkarit!) ja ilmestyi sieltä taas aivan ihanien, "huippulaatuisten ja iskunvaimennettujen" unelmien kanssa. (Vähän kuolaa taisi tippua kokolattiamatolle.) Vetäisin kenkoset jalkoihini ja hypähtelin kuvitteellisella trampoliinilla ympäri pikku kauppaa onnellisena. Saatoin tosiaan ostaa ne jo ennen kuin tiesin hintaa, mutta ne eivät sentään olleet kuin yhdek- no mitäpä te sillä tiedolla teette. Puhuin kaupan päälle kauniimman väriset nauhat (lämpimämmän valkoiset). Setä tiputti kassiin vielä kenkälusikan. Maksatin toiset kengät T:llä (vain väliaikaisesti, kunnes pääsen käsiksi säästötiliin, kuten oli tarkoituskin), jottei oma pikku tilini menisi tyhjäksi. Poistuin kaupasta ehkä 20 minuutin kuluttua saapumisesta kiljahdellen, mukanani kaikki sovittamani kengät ja ennen kaikkea lujasti päättäneenä tulla uudestaan - ja olen varma että kauppiaskin tiesi sen. Luultavasti ne nyt siellä taputtelevat toisiaan 20 vuoden uralla koukistuneisiin selkiin.
Minä en ole kenkäfriikki, mutta minä olen mukavuudenhaluinen. En vain halua kiusata itseäni juoksemalla kenkäkaupoissa jalat kipeinä. Kirjastossa sama ihminen katsoi pitkään kun todella palasin kaksien kenkien kanssa. Olen onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tämä on ehkä ihanin juttu mitä olen tänään lukenut. :D
Kerran isi meni polkupyöräkauppaan työpaikan ostoksille, ja kun myyjä kysyi vitsikkäästi, kuinkas monta saisi olla, isi sanoi naama peruslukemilla: "Kolme."
Siirsin rakkaimpani tilille isohkon summan rahaa säästötililtä, ja laitoin viestiksi "seksuaalisista palveluksista". Saammepa tietää, lukevatko appivanhemmat hänen tilitietojaan. Hihi.
Hienoo että kenkiä löytyy! :) Mun kahet parhaat kengät on löytyny ihan randomilla Ideaparkin Budgetista ja Top-sportista. Hesassa ihmiset shoppaa maanisesti ja riipii heti ekana myyntipäivänä kaiken mukaansa, ainakin yleisimmät koot, mutta Lempäälässä ei käy koskaan kukaan, joten siellä on aina hyllyt täynnä vermeitä. Ideapark on oikeestaan ihan kätevä, koska kaikki liikkeet löytyy samasta hallista ja säästäähän se vähän luontookin kun eteläisimmältä Pirkanmaalta ei tarvi enää ajaa Tampereelle asti vaan lähempääkin löytyy (maksettu mainos). Ne vanhat valkoset kengät oli sulla muuten jo toissakeväänä. Aion käyttää niitä kesätöissä, vähänks katu-uskottavaa!
Oon saanu kandin sellaseen vaiheeseen että voin laittaa sen huomenna työryhmäalueelle maanantain käsittelykertaa varten. Onhan se kieltämättä niin huono, että ihan itkettää, mutta ei voi mitään. Ei kai sen nyt valmis tarvikaan olla, kun on vielä yli kuukausi aikaa tehä sitä.
Aika kekseliäästi muotoiltu viesti. Mua naurattaa aina pelkkä "Pano"! :D
Ton sun kommentin lukemisen jälkee oon naureskellu ääneen viitisen minsaa :) Onneks oon yksin kotona.
Ai, luulin kävelleeni niillä vanhoilla vain yhden kesän. No hyvä sitten, että ehdin sittenkin itsekin hyötyä niistä jonkin verran. Itse asiassa mulle käy nykyään päivittäin tuota että "viime vuonna - eiku toissa()vuonna" "eilen - eiku toissapäivänä". Minulle on kehittymässä tapa unohtaa lähimenneisyys.
Sushi, et sattuisi haluamaan beigejä lenkkareita, joilla voi kyllä lenkkeilläkin elei ole turhan nuuka? Ne on ihan hyvässä kunnossa.
No jos ne mahtuu eikä hierrä, niin mikä ettei!
Lähetä kommentti