Kirjastotädin paidassa lukee "Vain yölainaan"!!

Myöhästyin tänään neljästi. Aamulla olisin voinut ajatella nenääni pidemmälle ja tietää, etten ikinä tule ehtimään metroon lumipyryssä eksyneellä bussilla. Metron jätettyä myöhästyin tietysti hammaslääkäristäkin (onneksi vain hiukan) ja myöhästytin asianmukaisesti seuraavan ajan varanneen porauttaessani itseäni yliajalla. Kahden aikoihin menin prosemman ohjaajan luo inisemään, etten osaa enää alani perustermistöä enkä siksi voi kirjoittaa mitään tutkielmaa, ja yllätyksekseni sain kuulla hänen jo odottaneen minulta sähköpostia, jossa olisi ollut huomenna luennolla käsiteltävä tekstini. Olin unohtanut, että sen piti olla aamukymmeneltä kaikilla ryhmäläisillä, eikä vasta illalla. Viideltä sain jotain valmiiksi ja lähetetyksi. Menin kahvilan puolelle voileivälle, jossa viivyin kauemmin kuin olin luvannut tavaroideni vahdille kirjastossa. En varsinaisesti ole vakuuttanut tänään ajankäytölläni. Mutta olen sentään korvaukseksi (kuten aina, kuinkas muutenkaan) ollut niin sika-avulias ja kiva että oksat pois, syöttänyt, juottanut ja paijannut sadan kilometrin päästä tulleita kolmen sukupolven maalaisserkkuystäviäni (vitsit että nauroin kun ne pelkäsivät äänekkäästi junasta myöhästymistä, hissiä, liukuportaita, metroa, tuijottavaa miestä...) kävelyttänyt orvon näköistä saksalaista tuulisessä sunnuntai-Helsingissä satoja metrejä kun en osannut selittää karttaa englanniksi, luovuttanut evääni huonoa englantia puhuvalle tiesmistäkaukaa tulevalle miesparalle äiteineen (en oikein tajunnut mistä oli kyse, paitsi että oli vähän nälkä, harmitti ettei ollut kuin pari omenaa antaa siihen hätään) ja yrittänyt muutenkin parhaani.

Sain muuten sitä tutkielmaa tuotettua, nyt sitä on jo kunnioitettavan monta sivua (aloitin liitteistä). Lisäksi törmäsin Liisa Tainion kirjoittamaan artikkeliin feministisestä keskustelunanalyysista, voiko kiinnostavampaa aihetta ollakaan? Enimmäkseen asiat olivat tuttuja, mutta onhan se nyt hulppeaa että joku oikea tutkija on kirjoittanut hienosti samasta asiasta jota olen pohtinut kauan!

Porattua hammastani vihloo vielä, mutta toivoakseni ei kauan. Olinkin vähän kyllästynyt siihen että vääränlainen hengittäminen on sattunut hampaaseen semmoisen vuoden verran. Pelkäsin koko parikymmentä minuuttia jonka suuni oli auki, että leuka menee uudelleen noloon kramppiin. Ei mennyt.

"Sä näytät tosi hoikalta näissä hääkuvissa. Ei meinaa tunnistaa." Sanoi kaverinäiti.