torstai 11. syyskuuta 2008

Tuottaja, kuluttaja ja hajottaja kilpailivat siitä, k

Ihminen on tuomittu olemaan kuluttaja. Ihminen tappaa ja syö (tai vain tappaa) asioita, jotka ovat ensin tuottaneet jotain (esim. meheviä hiilihydraatteja), tai jotka jokin muu on tuottanut. Hajottajat tulevat ja armahtavat, korjaavat sotkun. Minä puolestani haluaisin paljon mieluummin olla hajottaja kuin kuluttaja, jonka epäjalo velvollisuus on pitää toiset valppaina ja evoluutio käynnissä kiusaamalla kanssaeliöitään. Kuluttajan tehtävä on jättää jälkiä itsestään, ja hajottajan tehtävä siivota ne pois. Hajottaja tekee ehkä arvokkainta työtä yrittäessään palauttaa alkutilan. Minä olen aina tuntenut erityistä vetoa (erilaisissa tilaisuuksissa pakon edessä käytettyjen) kertakäyttöastioiden rutistelua ja sisäkkäin pakkaamista kohtaan. En voi sietää löyhästi täytettyjä jätesäkkejä, joiden sisältö oli vielä hetkeä aikaisemmin ollut kilo tai pari tiiviisti pinottuja pahvijalosteita, joita mikään ei estäisi pinoamasta uudestaan. Onneksi voin nykyisen asemani turvin työntyä bileiden jälkeen vyötäröä myöten säkkiin pinoilemaan. Mitä muuta tämä on kuin hajottajan toimintaa?

Hei päättäjät siellä jossakin, saisinko syntyä uudestaan raatokärpäsenä tai kastematona?

Asioita, joista ehkä joskus kirjoitan oman postauksen:
Miten ihana sana on yh(d)essä.
Miten ehkä joku lukiolaistyttö jossain lukee tätä blogia saman tunteen vallassa, johon kietoutuneena minä luin muutamia blogeja muutamia vuosia sitten.
Ja vielä jotakin, jonka ehdin jo unohtaa.

1 kommentti:

Sushi kirjoitti...

Pitäähän niillä hajottajillakin olla jotain tekemistä. Vähänkö me hajotaan! :D