Olen varmasti joskus sanonut tämän, mutta täytyi tulla tänne sanomaan uudestaan: minusta on ihanaa katsella tekstejä, ihan vain katsella niin kuin esineitä katsellaan. Äskenkin oli ihailtava monta kertaa enkun puolivalmista esseetä, jonka sain fonttia muuttamalla menemään jo toiselle sivulle. Kirjoitin tuhraavalla mustekynällä kirjeen kaverilleni, joka oli juuri kirjoittanut minulle viikko sitten, ja kirjettänikin minun piti katsella käsivarren mitan päästä, niin että näki tekstin määrän ja tasaiset, mustat kirjainrivit ruutupaperin puolikkaalla. (Kauniimpi se olisi ollut vähän laadukaammilla välineillä, mutta niillä mennään mitä on.)
Tapasin äsken taas sukuni ja selvisin kuitenkin melko vähäisillä vaurioilla. Vanhoja urheiluvammoja vain vähän kolottaa. Suolaa niihin. Au-au.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Typofiili.
Lähetä kommentti