lauantai 8. marraskuuta 2008

Jipii

Minä, joka en koskaan muista kenenkään syntymäpäiviä, sain 7 kirjettä omanani (ja vain yksi oli pankista). Suklaata Saksasta! Kylpyankkakortti Pohjois-Haagasta! Ukilta kirje (ja rahnaa)! Isin valitsema ruusukortti (ja rahnaa)! Maijaltakin kortti! Keskolta pahoittelu siitä mädästä munasta lindströminpihveissäni ja viiden euron arvoseteli K-kauppaan!

Sain koneeni takaisin ja netti toimii! Kaikki kirjanmerkit vain pitää laittaa takaisin. Olen kauheasti jäljessä kaikenlaisissa yliopistoon liittyvissä asioissa, mutta voinpa muuten sanoa, että koti kiiltää. On muuten siivottu, leivottu, parsittu, silitetty ja kiinnitetty sinitarroissaan (liimatahnoissaan) valuneita julisteita uudestaan! On muuten tuoretta leipää, on rumaa mutta hyvää kylpyankoin koristettua vegaanista suklaakakkua, fasupaloja ja (S:n) toscakakkua! Sosiaalista elämää! Ei pölyä! Synttärilahjakaloja! Teetä kevääseen asti! Itse keitettyä mehua! Sopii sanoa!

Vietin taas äärettömän hauskan päivän öristen, saksankielistä ilmapalloa kaljuun päähän teippaillen, yllättävän tutunoloiseksi valikoituneessa seurassa möyrien ja rakkailleni rakastavasti vittuillen. Eilen tosin jouduin huudattamaan muutamia kertoja Ultra Bran Siiliä kuuden tunnin "luulin että kaikki vihaavat minua" -angstin aikana, mutta sitten siivous alkoi olla kivaa, tanssin moppiga ja unohdin angstata. Ja joojoo, tiedän kyllä tällaisten "vaude miten jännittävää elämäni on" -postausten olevan tylsiä, joten yritän tuottaa jotain esseemäisempää myöhemmin. Kirjoitan siitä ajan näkemisestä päässä. Pohdintakysymyksiä alustuksen jälkeistä keskustelua varten: Koetko ajan visuaalisesti? Miellätkö ajan lineaariseksi vai sykliseksi? Oletko koskaan ajatellut viikonpäiviä väreinä?

3 kommenttia:

Sushi kirjoitti...

Omg, mätä muna lindströminpihveissä! Miten havaitsit sen? Minusta melkein kaikki valmisruoka haisee mädältä, koska se on pakattu suoli- ei kun suojakaasuun.
Miellän ajan lineaarisesti siten, että kuljen aikasuoralla selkä menosuuntaan - en voi nähdä tulevaan ja vain sivusilmin siihenkin hetkeen, jota parhaillaan elän, mistä tulikin mieleeni, että "Puhehetken takana on ääretön menneisyys ja edessä yhtä ääretön tulevaisuus. Menneisyys ja tulevaisuus yhdessä muodostavat aikasuoran, ja puhehetki kiitää sillä koko ajan eteenpäin." (Larjavaara 2007.) :)

Nimetön kirjoitti...

Mun mielestä aika on jokseenkin syklistä! Siis ei sillä tavalla että olis yks ympyrä, jonka kehää kuljetaan uudestaan ja uudestaan, vaan pikemminkin spiraalimaisesti, niin että mukana on myös vertikaalinen ulottuvuus. Tätä oon varmaan jo selittänytkin mutta mun mielestä vuosi on aaltoviiva, jossa pohjalla on keskikesä ja ylimpänä pisteenä vuoden vaihde. Uskon siihen että tulevaisuuteen voi "nähdä" eli syyn ja seuraukseen lakiin; en kuitenkaan deterministisesti, vaan silleen että on useita mahdollisuuksia, joista yksi toteutuu. Kaikkia mahdollisuuksia ei voi/jaksa ennustaa, joten tulevaisuuden tietäminen ei täysin onnistu. Lisäksi uskon epämääräisyyden tekijään, joka ilmenee konkreettisesti esim. siinä että vuodet ei mene tasaan vaan tarvitaan karkausvuosia, karkausvuosien poikkeuksia, poikkeusten poikkeuksia jne. samoin kuin ihmisten toimia ei voi satavarmasti ennustaa vaikka olisi kuin hyvä psykologi. Aika ei myöskään etene täysin tasaisesti vaan on hiukan kumimaista.

Sori, voisin jatkaa tästä vaikka kuinka. :'D

Inana kirjoitti...

Munajutun havaitsin rikkoessani mainitun esineen lindströmtaikinaan. Minun aikani on puhelimenjohdon näköistä. Kirjoitan siitä myöhemmin. Kun jaksan. Nyt pitäis vaa nukkua.