lauantai 18. lokakuuta 2008

teekupissani pyöri pikku vaahtogalaksi

Tuota noin... (selän rapsuttelua)
(Unista maiskuttelua)
(Silmän rapsuttelua)

Huokailua. En oikein muista mitä piti kirjoittaa. (Mahan rapsuttelua.) Olin näköjään univelassa silkasta hauskanpidosta, joten olen tänään nukkunut koko päivän. Kahdelta heräsin silmittömän kauhuissani, vikisin monta kertaa "ei voi olla totta" (mikä ihmisen paneekin sanomaan aina niin silloin kun oikein kauhistuu?) ja säntäilin etsimässä kännykkääni. Kello kymmenen seitsemäntoista olisi nim. pitänyt olla rautatieasemalla työavaimensa unohtanutta henkilöä vastassa, jotta hän pääsisi suoraan töihin hakematta avaimiaan itse kotoa. Olin nukkunut viisi tuntia pommiin ja kaiken lisäksi hukannut kännykkäni, joka oli varmasti täynnä vihaisia puheluja. Sitten löysin sen laukusta, jossa oli myös sitruunoja ja hassu yrttihammastahna, joita ei ollut siellä vielä viime yönä kotiutuessani. Olin siis noussut yhdeksältä (nukkunut vain 15 minuuttia pommiin), vienyt avaimet, käynyt Ruohonjuuressa hakemassa paastositruunoita maanantaille, tullut kotiin, riisunut vaatteeni ja mennyt takaisin sänkyyn. En saanut sydänkohtausta, mutta en nyt varsinaisesti nauttinutkaan minuutin säntäilystä ja vikinästä. Jos olisin nukkunut vaatteet päällä, olisin luultavasti muistanut vähän aikaisemmin. (Toisaalta näin on mukavampi. Nukuin vielä viiteen heräillen tunnin välein johonkin pelästymiseen. Ehkä naapurien televisiolla oli osuutensa asiaan, vaikka sieltä ei tällä kertaa tullut pornoa.) Jos on nälkä (niin kuin tässä vaiheessa pari päivää ennen paaston alkua on, ja ihan kauhea), kannattaa nukkua.

Ei kommentteja: