En muistanut miten paljon paasto vituttaa. Ensi kerralla laitan paaston pahimpaan yliopistostressikohtaan, jotta saan vähän muuta ajateltavaa kuin ruoka. (Illalla en saanut unta, joten sallin itseni haaveilla ruoasta, jota söisin paaston jälkeen. Kuolasin aika paljon.) Ei se edes ole niin hyvää kuin muistan. Olen täällä äitilässä yrittänyt vähän haravoida (omenapuiden alta) ja tehdä taloustöitä (mm. keittänyt keittoa ja leiponut kaksi kakkua), vaikka vähän kyllä heikotus estää kunnollista työntekoa. En muistanut miten vaikeaa on olla repsahtelematta syömään, varsinkin kun olen ennenkin todennut kehoni kestävän yllättävän hyvin kaikenlaisia ruokayhdistelmiä menemättä suorastaan solmuun, joten edes pelko ei ensimmäisen paaston jälkeen estä niin tehokkaasti harkitsemasta kakkutaikinan maistamista. (Ihan vähän vain hei...) (Kuinkahan kauan tuota sokerikakkua pitää pitää uunissa? Pikkuveli täyttää 18.)
En millään osaa päättää pitäisinkö paastoa vain viisi päivää, kuten aluksi suunnittelin ja kuten mieleni tekee, vai yrittäisinkö kestää pitempään, kuten olisi tietysti hyvä. Tyhmää kun hyvä loma menee hukkaan, koko ajan vain odotan ajan kulumista ja loppumista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
miksi paastoat?
Lähetä kommentti