perjantai 23. tammikuuta 2009

Häntäpipo!

21. Rakastan mikrokuituliinoja. Opin rakastamaan niitä talouskoulussa, jossa myös aloin tiedostaa elintarvikehygieenisiä asioita (vaaravyöhykelämpötila, ristikontaminaatio). En voi kuvitellakaan siivoavani huonoilla välineillä, koska niistä tulee vain vihaiseksi.

22. Olen jostain oudosta nostalgiasyystä säästänyt kaksi kauppakuittia K-Market Poppelista vuodelta 1998. Ostin silloin(kin) karkkia. Hinnat säikäyttävät (13,60 ja 12,60), kunnes muistaa ajatella markkoja... Löydän ne kuitit ja pienen, vihreähiuksisen trollin säännöllisesti toistakymmentä vuotta vanhan oranssivalkoruudullisen pikkurepun sivutaskusta.

23. Vuosina 1997-2002 käytin käytännössä ainoastaan sinisiä vaatteita. Sen jälkeen en viiteen vuoteen ostanut melkein ainoatakaan sinistä vaatekappaletta (paitsi pari tosi halpaa yöpaitaa, ja sitä paitsi niistäkin toinen on nykyään vihreä). Tänä vuonna olen huonolla menestyksellä ostanut muutamia sinisiä puseroita, mutta en tunne oloani enää yhtään kotoiseksi siinä värissä. Lahjoittelen ja myyskentelen nyt niitä vaatteita pois. (Sen tietää myös S, joka taistelee kolmen muovikassin kanssa matkalla metroasemalle.)

24. Minulla saattaa todella olla tapana hullaantua satunnaisiin asioihin (väreihin, musiikkeihin, kampauksiin, ruokiin, joskus jopa ihmisiin) palavasti ja väliaikaisesti, ja sitten kyllästyä niihin aivan kauheasti. Että oksennus tulee jos joudun vielä olemaan niiden lähellä. Ei enää ikinä Kettukarkkeja eikä Rehupiiklesiä eikä saparoita.

25. Aikuisiällä olen omaksunut uudelleen tavan liimailla tarroja kaikkialle. Suunnittelin tuunaavani uuden ompelukoneenikin.

26. Imartelen mielelläni itseäni silloin tällöin ajattelemalla miten hyvin pärjäsin Mensan älykkyystesteissä. Sääli, että sen numeron levitteleminen olisi ihan törkeän sivistymätöntä. (En minä sinne päässyt silti, älkää huoliko.)

27. Nyt kun rupesin ajattelemaan pikkureppuja, niin täytyy myös ajatella pitkiä häntäpipoja, jotka olivat muodissa samoihin aikoihin. Minullakin oli sellainen, itse asiassa hämmästyin valtavasti, kun sain sen tunnin sisällä ensimmäisestä pyytämisestä. Minun ei ollut ihan kauhean pitkä, mutta kyllä sen olisi saattanut saada kaulan ympärille jotenkin.

28. Olen tällä viikolla ajatellut monesti, että ei ole mitään mieltä jemmata ja säästää hienoimpia tavaroitaan, lähinnä siis koriste-esineitään ja vaatteitaan, koska silloin ne eivät ikinä näy eivätkä tule käytetyiksi, ja siinä taas ei ole mitään järkeä. Olen yrittänyt opettella käyttämään vaatteiteni rennommin ja luovemmin kuin ennen (tälläkin hetkellä päälläni on sekä hame että mekko), jotta hervoton omaisuuteni pääsisi joskus oikeuksiinsa.

29. Minulla on tapana unohtaa syödä, kunnes on niin sudennälkä että syön epäterveellisiä asioita ja liikaa. Säännölliset ruoka-ajat olisi ehkä mukava opetella. Joskus yritänkin.

30. En vieläkään pysy kärryillä yläasteen historiankirjaa lukiessani (hypoteettinen tilanne). Onneksi meillä on historioitsija kotona. Saapa hänkin nöyryyttää minua jollakin...

7 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Vau, ai sulla on ompelukonekin nykyään!

Anonyymi kirjoitti...

En koskaan saanut lapsena (enkä kyllä aikuisenakaan) olla häntäpivon onnellinen omistaja. :( Kadehdin kyllä suunnattomasti sellaiseen trendipäähineeseen sonnustautuneita!

Mikrokuituliinat <3 Imurointia inhoavan pelastus. Mutta mitä tuo ristikontaminaatio tarkoittaa? Voisi kai googlettaa. Se kuulostaa ihan joltain lääketieteelliseltä.

Inana kirjoitti...

Se on sitä kun väärät ruoka-aineet joutuu kosketuksiin keskenään, esim. raaka ja kypsä liha samalla leikkuulaudalla. Paha, paha.

Anonyymi kirjoitti...

Hui, olen varmaan syyllistynyt ristikontaminointiin sitten. En kyllä edes omista leikkuulautaa tällä hetkellä että joo. Mä en kyllä usko että nykyisinä suojakaasuunpakkaamisaikoina raa'an lihan kosketus on erityisen vaarallista.

Ronja kirjoitti...

Ainakin jos teet mulle ruokaa niin on :(

Ronja kirjoitti...

Hmm, ristikontaminaatiolle voisi kehitellä jonkin hauskan teologisenkin merkityksen...

Anonyymi kirjoitti...

haha! *mielipuolinen virne* ostin tammikuun alussa valkoisen häntäpipon, joka on minua lähes polveen (= n. 150 senttinen). menee kaksikin kertaa kaulan ympäri, jos huvittaa. Paras se on silti kun se roikkuu olkapäältäni ja heiluu tahdissani *virn*. Mutta sellainen on kätevä. Ei kaulaliinanhukkaamisongelmaa enää!