sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pihalla olemisen taito

Olen alkanut taas ulkoilla säännöllisesti. Meille entuudestaan äiti-vauvakerhosta puolentoista vuoden takaa tuttu perhe muutti viereiseen rappuun viime kuussa, ja nyt olemme olleet melkein kaikki vapaat iltamme ulkona, naapurin äiti ja lapsi, minä ja pikku t.

Talvella ulkoilu oli pakkopullaa, josta livistin aina kun voin. Mutta yhtäkkiä olen tilanteessa, jossa iltaisin katson kelloa, alan pukea pikku t:lle sillä hetkellä sopivaa haalaria (juuri nyt kuuminta muotia on pinkki haalari, keltaiset kurahousut, siniset saappaat, sininen myssy ja punaiset lapaset) ja saan samalla tekstarin naapurista. Ulos leikkimään! Eilen ja tänään M:llä, viereisellä äidillä, on ollut saippuakuplapullo mukana. Sillä hän saa lapset joskus sisällekin, kuin Hamelnin pillipiipari. Pikku t osasi jo mennä pyytämään häneltä tänään: Lilää pallo!

Toissapäivänä satoi, ja lapset, pikku t ja pari kuukautta nuorempi V riehuivat lätäköissä ja savipelloissa kuin... villiintyneet kaivurit? Pesukone pyöri sen jälkeen molemmissa talouksissa, ja yöuni oli syvää. Tänään aurinko on paistanut koko päivän, ja koska meille ei riittänyt tuntikausien kävely Korkeasaaressa (pikku t varsinkin oli melkein koko ajan vahvalla isällään kantorepussa selässä, ja vain välillä käveli valjaissa), menimme taas puoleksitoista tunniksi pihalle. Käsittääkseni iso T:kään ei ole pahoillaan poistumisestamme.

Näyttäisi siltä, että minä paitsi onnistun välttämään neliömetrin kokoisen suklaarasiani houkutuksen ainakin sinä aikana kun olen ulkona, myös saan M:ltä kaikenlaisia muita ravitsemusvinkkejä. Note to self: googlaa lentoemäntädieetti ja ala sille yhdessä M:n kanssa. (Jännä huomata joskus olevansa, ja olleensa huomaamattaan koko ajan, eri mieltä vallitsevan totuuden kanssa. Mitä vikaa "ihmedieeteissä" muka on, jos ne toteuttaa järjen kanssa ja niillä saa itsensä innostettua tarkkailemaan terveyttään? Minulle kelpaa.)

Ulkoilu. Se pitää lapsen tyytyväisenä, antaa tekosyyn tavata naapuria ilman ruokaa (ei sillä etteikö teepöydässä olisi kivaa, liiankin kivaa), rauhoittaa kireät hermot... Ihanaa. Vain roskaaminen ja koirankakat häiritsevät, ja siinä on vasta kaksi ärsyttävää asiaa. Sisällä ärsyttäviä ja kiellettyjä asioita on niin paljon enemmän.

3 kommenttia:

Sushi kirjoitti...

Ihmedieeteissä on kai se vaara, että dieetin jälkeen keho korvaa menettämänsä nesteen rasvalla, eli lihaksia katoo, rasva-aineenvaihdunta hidastuu ja rasvaa kertyy. Mutta vaikee sanoo, miten kellekin käy, kun ihmisten aineenvaihdunnat on niin erilaisia. Ihmedieetit perustuu siis nesteen poistoon, enkä oikein tiedä, onko se terveellistä. Toi lentoemäntädieetti kestää kyllä niin vähän aikaa, että tuskinpa siitä haittaa on.

Inana kirjoitti...

Lueskelin tuosta tietoja, ja opin että joskus Jenkeissä on ollut lentoemännille painorajat. Se tosiaan on siis nesteenpoistoa, vaikka säännöllisesti toistettuna kuulemma poistaakin pysyvästi noin kilon per kerta.

Sushi kirjoitti...

Joo, painorajoista mainittiin hesarissakin Pan am -tv-sarjajutun yhteydessä.

Mä en siis tarkkaan tiedä, mitä toi mystinen "neste" on. Ekaks tulee mieleen lihasneste, mutta on kai niitä muitakin kudosnesteitä. Jossain blogikommenteissa ihmiset kirjotti mittailleensa dieetin edetessä rasva- ja vesiprosenttejaan, ja ei siinä nyt ihan niinkään ollu käyny, etteikö rasvaa ois lähteny ollenkaan. Musta toi lentoemäntädieetti ei kuulosta kovin vaaralliselta, kun siinä on kuitenkin aika paljon proteiineja yms, ja jos treenaa lihaksiaan, kaipa ne säilyy.