Olen antanut viherpirtelöille uuden mahdollisuuden, ja se kannatti. Ostin sauvasekoittimen, koska viime talvena ostamani monitoimikone ei tehnyt pirtelöstä tarpeeksi pientä mössöä, ja ok, kyllä tämänkin tekemässä on sattumia, en tiedä mistä hifistelijät hankkivat laitteensa joilla raaoistakin kasveista saa unelmanpehmeää smoothieta, mutta ainakin meillä on nyt sauvasekoitin. (Ja monitoimikone vaihdetaan piakkoin K:n äidin hirvenlihaan! Jee riistaa!) Viime vuonna kokeiluni päättyivät siihen, että kone ei ollut tarpeeksi oikeanlainen, ja etenkin siihen, etten koskaan onnistunut keksimään siedettävän makuista kasviyhdistelmää. Eilen keksin sattumalta yhden, joka maistuu suorastaan niin hyvältä, ettei minulla ole vaikeuksia sen syömisessä, kunhan maltan olla panematta sekaan kaikkea yltiöterveellistä makua pilaamaan. Jaan reseptin kanssanne! Olkaa hyvät:
Raikas, hyvä ja kauniinvärinen viherpirtelö, jossa ei ole banaania, koska en oikein tykkää siitä pirtelöitynä.
1 omena kuorineen, no, ehkä siemenkodan voi poistaa
1 kiivi ilman kuoria
vajaa 10 cm kurkkua
pieni kourallinen persiljaa
1/3 tummaa ruukkusalaattia
pari rkl liotettuja siemeniä (sulavat kai paremmin?)
kourallinen parsakaalia
kunnolla hunajaa
jonkin verran, sopivasti, vettä
Kaikki pirtelöidään sauvasekoittimessa. (Kannattaa käyttää sitä isoa terää, joka on kiinni astiassa, eikä sitä sauva-sauvapäätä.) Tästä tulee noin puoli litraa.
Jätän nyt toistaiseksi huomiotta kaikki ne hifistelijät, joiden mukaan tummanvihreitä kasveja pitäisi vaihdella päivittäin, kaiken pitäisi olla luomua (raha! Ei edes kaiken kotimaisuus ole oikein mahdollista. Joskus kyllä kasvatan kaiken itse) ja kasveja ei ylipäänsä saisi yhdistellä miten huolettomasti tahansa, vaan tarkkojen happo-emästasapainojen mukaan. Se, että tämän tekeminen ja syöminen olisi jotenkin nopeampaa kuin kaiken syöminen erikseen kokonaisena ei kyllä pidä paikkaansa, koska minä saan kulumaan runsaasti aikaa ainesten valikointiin, pesemiseen ja pilkkomiseen ja valmiin pirtelön hitaaseen pureskeluun (koska sylki on tärkeää ruoansulatukselle jnejne).
Haluaisin kovasti käyttää myös ns. villivihreitä eli syötäviä luonnonkasveja, mutta vaikkei olisi marraskuukaan en viitsisi lähteä ulos niitä etsimään: tässä lähellä ei ole yhtään neliötä maata, jota kehätie ja koiranulkoiluttajat eivät olisi saastuttaneet syömäkelvottomaksi. Muutan maalle. Itse kasvatan rikkaruohoni. Saavatpa naapurit ihmetellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niinpä. Me ollaan äidin kanssa hihitetty (puskasta) jo vuosia kun kummitätini (jolla ei ole omaa pihaa) on hakenut meiltä pihasta puhtaita vuohenputkia, nokkosia, viininmarjojen lehtiä yms. yms. koivusta, kuusenkerkistä ja sen sellaisista puhumattakaan. Opimme jo kauan sitten, ettemme kysy mitä ruoka sisältää... Ilmeisen hyviä kaikki. Sen jälkeen voit tulla (ihan milloin vain kesällä!) kokeilemaan kitkemisen riemuja, kun joku kasvi pitäisi saada kasvamaan, eikä se kasva ilmaan tuhkaa tai kakkaa tai jos on yksikin rikkaruoho metrin säteellä,koska se imee kaikki voimat...
Luomu on niin kivaa, joopa. Täytyy kyllä tunnustaa että kun tulee talosta, missä on joutunut joka ikinen kesä kitkemään luomun eteen, ostaa mielellään kaupasta pussillisen viljeltyä perunaa... Ei sillä, omat porkkanat ovat kyllä hurjan paljon paremman makuisia, parsakaalista puhumattakaan. Pesen silti tukkani kaupan pesuaineella ja ostan joskus jopa muovipussin! Asutaan meillä silti kuin jääkaapissa ettei sähköä kulu turhaan.
The end.
Soitellaan joskus.
Lähetä kommentti