lauantai 6. huhtikuuta 2013

Joey

Kevät on tullut lopullisesti tänne Itä-Helsingin epämuodikkaimpaan kolkkaan, jonka ainoana sulostuttajana toimii muuan Inanan perhe tien toisella puolella asuvalta muodikkaammalta äitibloggarilta kopioituine välikausihaalareineen, graafikonvärisine kantoliinoineen ja laihduttavine alusvaatteineen. Olemme koko viikon puhuneet pelkästään lumen sulamisesta, vaatteista ja pyöräilystä. (Tai siis minä olen puhunut, ok?) Tänään oli pyöräilypäivä.

En muista, kohkasinko pikku t:lle Huuto.netistä ostamastani puisesta Joey-potkupyörästä jo syksyllä -- luultavasti. Silloin se oli hänelle liian iso ja kummallinen ja pelottava, joten nostin sen kaapin päälle odottamaan. On sentään kotona vähän harjoiteltu talven mittaan. Pikku t nimittäin sai ukiltaan punaisen Plasto-mopon, jolla hän oppi nopeasti ajamaan ja jolla on siitä lähtien potkutellut päivittäin. Nyt huomaan, miten hyvää etukäteisharjoitusta sillä ajaminen on ollut pyöräilylle, sillä kun kannoin potkupyörän tänään ulos, pikku t osasi jo ajaa sillä ihan suvereenisti. Otin tietenkin kuvan kurjalla kännykkäkamerallani ja lähetin sen mopon ostaneelle ukille.

Teimme kilometrin--parin lenkin (johon kolmivuotias ei tarvitse poikkeuksellista määrää energiaa, vaan motivaatiota) kikatellen alamäissä ja ähkien jäätiköiden ja koirankakkojen kohdalla. Kypärää ei todellakaan ollut, koska vauhti ei ollut sen kovempi kuin pulkkaillessa. Nauroimme paljon, ja ajattelin, että tämä ilta täytyy muistaa.

Näyttääpä siltä, että minä olen perheen ainoa jäsen, jonka pyörä on vielä talviunilla. Asialle on tehtävä jotain!

Ei kommentteja: