Kävimme taas ultrassa tapaamassa vauvaa. En ole varma näinkö sen liikkuvan, koska kätilö liikutteli ultraääniesinettä niin vauhdilla, että kuva muuttui koko ajan.
Sukupuolesta ei ollut epäilystä: kyseessä on poikapoikanen. Olemme tiedottaneet kaikille asiasta. Sukupuolen salaaminen olisi tuntunut lopulta hyödyttömältä riidanhaastamiselta. Olen iloinen, että voin nyt tehdä lapsen kanssa kaikenlaisia "feminiinisiä" tyttöasioita, jotka itselleni ovat kovin luontevia, enkä joudu ajattelemaan sosiaalistavani tyttöä väkisin tyttöjen ahtaaseen maailmaan. Jokainen pullanleivonta on siis palvelus pojalleni - ja maailman naisille - ja miehillekin. Maailma saa hoitaa maskuliinisten juttujen opettamisen lapsiparalle, eikä minun tarvitse pakottaa itseäni outoihin harrastuksiin tyttölapsen feministisen kasvatuksen nimissä. Nyt vain toivon, että inhoni sinistä kohtaan tulee tarpeeksi selväksi kaikille sukulaisille ja ystäville. Sillä eihän lahjaksi saatuja tavaroita voi käyttämättäkään jättää!
Vaavi on neljä päivää edellä tyypillistä kehitystä, ohhoh. Saimme muutaman profiilikuvan mukaan. Lapsella on iso nenä, meiltä peritty. Eilen ja tänään olen jo tuntenut ensimmäisiä potkuja. Tämän illan olen syöttänyt meitä molempia sokerihumalaan suklaarasialla, mutta en ole juuri hiljattain tuntenut mitään liikkumista tuolla alakerrassa. Odotan jokaista liikettä iloissani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti